Elämässä tällä hetkellä

Toukokuun lopussa pelotti, että mitä tästä kesäkuusta oiken tuleekaan, että onko aikaa edes istua alas ja hengittää. Ohjelmassa oli Miley Cyrus - keikka Helsingissä, ystävän 18-vuotiset Jyväskylässä, Pääsykokeet Kuopiossa, Tatskaa niin Lahdessa kun Tampereellakin. Iloksi ja suruksi sain flunssan juuri ennen keikkaa, joten "sain" levähtäää hetken. 

Fiiliksiä keikalta

Ei voi muuta sanoa, kun että huh! Miley osaa viihdyttää yleisöä visuaalisesti todella vaikuttavalla spektaakkelilla. Valoshow lähti käyntiin jo Dj Tasten täräyttävässä setissä. Basso tuntui sisuskaluissa asti ja sehän mielytti tätä kaveria suuresti. Mileyn laskeuduttaessa lavalle pitkin.. Mileyn kieltä, yleisö oli selvästi jo fiiliksissä; tätä on odotettu. Cyrus painotti, että tänään biletetään ja ollaan sekaisin. Jälkipohdinnassa Mileyn toive toteutui. Ohjelmassa oli yleisön kielareita valkokankaalle heijastettuna, jättihodarilla ratsastamista katon rajassa ja paljastavia asuja. Yllätyin positiivisesti eritysesti Jolene-coverista ja vanhemman hitin "Can't Be Tamed" esityksestä. Harmittaa, että jouduttiin häipymään ennen encoreita, jotte kerettiin junaan. Hyvä fiilis jäi silti!

Mun tyylistä / My style

Elikkäs

Muoti ja vaatteet ovat aina ollut mulle tapa erottua massasta ja ilmaista itseäni. En ole koskaan pukeutunut miellyttääkseni ketään muuta kuin itseäni. En siis hae muiden hyväksyntää valinnoilleni, mutta jos ihmiset pitävät siitä mitä päälleni pistän, aina parempi! Kehut ovat aina tervetulleita, samoin rakentava kritiikki.

Ala-asteella tyylini oli hyvin tavallinen. Asiaankuuluvat fleecehaalarit ja poliisipaidat olivat lähellä pikku-Santerin sydäntä. "Jenkkitukasta" ei poikettu. Vahalla etuhiukset pystyyn ja parturiin rynnättiin heti, jos hiuskarva sojotti väärään suuntaan. 

Seitsemännellä luokalla tyylini ei muuttunut oikeastaan mihinkään. Ainoat muutokset tapahtuivat pituudessani. Yhdeksännellä luokalla minun hiukseni näyttivät enemmän kuolleelta eläimen raadolta kuin miltään muuta; minulle oli kehittymässä emosyndrooma! Hiukset olivat n. olkapäille mutta en ollut oppinut maagisesta taikaesineestä nimeltään suoristusrauta. Kuuntelin J-poppia ja olkalaukkuni oli täynnä manga-aiheisia pinssejä.

Lukion ekalla olisin voinut kuulua AFI-bändiin, puuttui vain kajaali ja lävistykset. ErNu-lookkini alkoi hälvetä lukion kolmannella. Hiukset lyhenivät ja minulle alkoi kehhittyä käsitys oikeasta ja väärästä (ainakin vaatteiden saralla)

Nyt lukion jälkeen kiusaajat jäivät taakse ja pystyn vihdoin olemaan täysin oma itseni. Kuvailisin nykyistä tyyliäni, mutta annan kuvien puhua puolestaan. Paina kuvia, jotta näät ne isompana!

For me clothes have always been a way to stand out and show individuality. I don't dress up to please anyone but myself. Of course it's nice to get positive comments and constructive critique is always welcome. At first I was just plain and awkward. I wore fleece jumpsuits to school and wondered why I was made fun of.
I've always been strict about my hair. Even when I was really young I wanted to maintain by constantly dying it and getting haircuts. 
In high school I was going trough a phase, call it emo if you will. Straightened shoulder length hair and black clothes. I listened to Japanese pop and rock, AFI and My Chemical Romance. During the last year of high school I started developing a sense of right and wrong (well, at least when it comes to fashion.)
Getting out of school meant getting rid of bullies. I could finally be myself without hearing about it every single day. I would describe my style but I'll let the photos speak for themselves. Click them to make them bigger.

Instagram

Last.fm